Hengellinen johtajuus                                        Asko Alajoki

 

Hengellinen johtajuus on tärkeä kristityn johtajan ominaisuus. Mutta siitä ei pu
huta riitävästi tai ei ollenkaan kirkon piirissä. Olen esittänyt, että se olisi tärkeä ominaisuus esimerkiksi kirkkoherralle ja se tulisi ottaa huomioon, kun kirkkoherroja valitaan.

Uusiseelantilainen merkittävä lähetysjohtaja John Oswald Sanders on kirjoittanut aiheesta kirjan Hengellinen johtajuus (Spiritual Leadership). Tätä kirjaa on myyty yli miljoona kappaletta ja se on klassikko. Sanders oli Overseas Missionary Fellowshipin pääjohtaja 1950- ja 1960-luvuilla. Hän on kirjoittanut yli neljäkymmentä kirjaa kristinuskon elämästä. Sandersista tuli vanhempi valtiomies ja maailmanlaajuisen konferenssin puhuja eläkkeelle jäämisestään kuolemaansa asti. Wikipedia (englanti)

OMF (Overseas Missionary Fellowship) oli vuoteen 1964 saakka nimeltään Kiinan sisämaalähetys CIM (China Inland Mission). Kiinan sisämaalähetyksen perusti kuuluisa lähetystyön uranuurtaja englantilainen Hudson Taylor vuonna 1865.Tämän lähetyksen perusperiaatteet olivat usko ja rukous.

Oswalds Sanders kirjoittaa: ”Luonnollisella johtajalla ja hengellisellä johtajalla on paljon samankaltaisia ominaisuuksia. Mutta monissa kohdin ne voivat olla vastakkaisia. Tämä on nähtävissä, kun merkittävät luonteenpiirteet tuodaan vastakkain.

Luonnollinen johtaja                             Hengellinen johtaja

Itsevarma                                                 Luottaa Jumalaan

Tuntee ihmiset                                         Tuntee myös Jumalan

Tekee itse päätöksensä                            Etsii ja löytää Jumalan tahdon

Kunnianhimoinen                                    Vaatimaton

Toimii omien metodiensa mukaan          Löytää ja seuraa Jumalan metodeja

Iloitsee toisten käskyttämisestä               Iloitsee olemalla kuuliainen Jumalalle

On motivoitunut omasta harkinnasta       On motivoitunut rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiin

Riippumaton                                            Riippuvainen Jumalasta

 

Sanders sanoo: ”Uskoon tulo tekee tavallisesti johtajista ihmisten johtajia, jollaisiksi he eivät muuten olisi tulleet. Kirkkohistoria opettaa, että kun ihminen antautuu kokonaan Pyhälle Hengelle, niin hänessä tulee esiin lahjoja, jotka ovat olleet käyttämättöminä hänen elämässään. Pyhä Henki tuo esiin lahjoja, jotka ovat käyttökelpoisia johtajan tehtävässä.”

Sanders lainaa vielä: ”Tohtori A. W. Tozer oli vakuuttunut,että todellinen turvallinen johtaja tulee henkilöstä, jolla ei ole halua johtaa, mutta joka on pakotettu johtajan asemaan Pyhän Hengen sisäisestä vaikutuksesta ja olosuhteiden pakosta. Sellaisia olivat Mooses, Daavid ja Vanhan Testamentin profeetat. Voidaan pitää peukalosääntönä, että henkilö, jolla on suuri halu johtaa ei ole sopiva johtajaksi. Todellisella johtajalla ei ole halua olla herra Jumalan perinnölle. Mutta hän on nöyrä, ystävällinen, itseuhrautuva ja valmis seuraamaan kuin myös johtamaan, kun Jumalan Henki tekee selväksi, että viisaat ja häntä lahjakkaammat miehet näin osoittavat.

Seurakunnassa johtajalla ja kirkkoherralla tulisi olla kykyä olla myös paimenjohtaja. Jeesus antoi esimerkin, kun hän esitti, että hän on hyvä paimen. Joh 10: 11-14 Jeesus sanoi:

"Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.  Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista. "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut”.

Tämä on valtava esimerkki seurakunnan johtajalle. Palkkapaimen, joka tekee työtään vain palkan vuoksi ei ole valmis puolustamaan, kun susi tulee, vaan jättää hänet suden saaliiksi. Jeesus antoi esimerkin, jota tämän päivän seurakunnan johtajien tulisi seurata.

Johtajan tulisi olla kykenevä myös opettamaan ja hänen tulisi siis tuntea hyvin Jumalan sana ja hänen tulisi kyetä opettamaan, mitä Jumala opettaa. Palkkapaimenella on suuri kiusaus mennä virran mukana ja sallia sellainen opetus, jossa näkyy maailman mielipide eikä se, mitä Jumala opettaa.

Kotimaa lehdessä 14.10. 2022 oli monisivuinen kirjoitus aiheesta ”Jooga vai ja Jeesus”. Siinä annettiin runsaasti tilaa niille, jotka kannattivat kristillistä joogaa. Sitten oli esimerkki syvälle joogaan menneestä henkilöstä, joka uskoon tultuaan pääsi eroon joogasta sekä Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen mielipide. Hän kieltäisi, jos häneltä kysyttäisiin jooga opettajaksi ryhtymisestä sanoin: ”älä ryhdy siihen”. ”Lehikoisen mielestä jooga on hindulaisuutta, jonka jokainen asento ja tekniikka pitää sisällään uskonnollisia elementtejä. Ne jättävät sieluun jäljen”. ” Emme voi yhdistää valoa ja pimeyttä. Lehikoinen pitää joogaa ovien avaamisena vieraille valloille, joiden läsnäolosta Pyhä Henki tulee murheelliseksi ja voi jopa jättää ihmisen. Pyhä Henki ei koskaan ohjaa ihmistä ammentamaan vieraasta hengestä. Hän kirkastaa aina Kristusta, hänen tahtoaan ja sovitustyötään.” Lehikoisen mielestä kristillinen jooga on mahdotonta.”

”Joogaa tuodaan seurakuntiin takaovesta hiljaisuuden ja rentoutumisen nimissä. Mutta taustalla vaikuttaa voimakkaasti vieras uskonto. Joogan mukana kirkkoon on Lehikoisen mielestä tullut yleisuskonnollisuutta, jossa Jumalan luokse on monia teitä. Kristinusko ei opeta näin. Eikä joogassa ole mitään, mitä kirkossa ei jo olisi. Meillä on monenlaisia mahdollisuuksia rukoukseen ja meditaatioon. Ennenkaikkiea meillä on anteeksiantamus ja toivon evankeliumi. Mitään sen parempaa ei voi uushenkisille etsijöillekään tarjota”. Kirkkoherra Lehikoisen haastatteluun voin Intiassa lähetystyössä olleena sanoa vain aamen.

Lehikoinen antoi malliesimerkin paimenjohtajuudesta, joka on valmis karkottamaan suden, joka haluaa hyökätä seurakuntalampaiden kimppuun. Hänellä on myös kykyä osoittaa, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ja kykyä perustella se.

Paavali kirjoittaa seurakunnan johtajan ominaisuuksista seuraavasti 1.Tim 3:1-7 ” Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.

2. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,

3. ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa.

4. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.

5. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?

6. Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.

7. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.”